keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ajelua pikkuteillä, monkey business, ja hindulaisia temppeleitä


Viikonloppuna oli mukava nähdä muutakin kuin moottoriteitä, kun ajoin kämppiksen kyydissä pitkin maaseudun teitä. Olimme matkalla Ubudiin – tunnettuun, paikallisen käsityön ja taiteen keskukseen, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Sanurista. Skootterin selästä näki upeita maisemia ja vilauksen paikallisten elämästä. Tätä olinkin jo kaivannut, ainaisten länsimaalaisten turistien sijaan...



Menimme ennen Ubudia vierailemaan hindulaisessa temppelissä Tirta Empul, joka on niin sanotusti ”pyhän veden” lähde. Oli kyllä upean näköistä! Paikalliset kävivät siellä peseytymässä, ja oli vinhan näköistä seurata, kun keskisuuressa altaassa ihmiset jonottavat lähteille. Myöskin erinäiset hindu-jumalten patsaat olivat todella upeita ilmestyksiä. Ennen temppelialueelle menoa piti olla pukeutuneena sarongiin, mutta onneksi myös paikan päältä sai lainattua sen. Naisilla myös piti olla olkapäät peitettynä ja hiukset sidottuna, mutta välillä näki myös niitäkin länsimaalaisia jotka eivät joko olleet tietoisia tai eivät välittäneet kyseisistä säädöksistä.



Seuraavana vuorossa oli vierailu Gunung Kawin temppelialueella, joka koostui vanhoista kallioon kaiverretuista alttareista ja luolahuoneista. Kaikkein parasta oli kyllä kaunis jokilaakso ja riisiterassit, jotka ovat tärkeä osa balilaista maisemaa. Tuli jostakin syystä Indiana Jones- leffat mieleen, kun näki liaaneja roikkuvan puista..olisi tehnyt mieli ottaa ote niistä ja heittää itsensä jokeen!



Tirta Empulista ja Gunung Kawista ”laskeuduimme” alaspäin itse Ubudiin, josta olisi voinut kerralla ostaa muutamankin kaupan tyhjäksi käsitöitä ja muita taide-esineitä. Valitettavasti emme tällä kertaa ehtineet käymään itse markkina-alueella, jos kuulemma on todella paljon kaikkea mielenkiintoista. Ensi kerralla sitten!



Viimeisenä kierroksena teimme vierailuun Monkey Forestiin, joka nimensä mukaisesti kuhisi apinoita. Alueella oli tiukat ohjeet, ettei apinoita saisi syöttää, eikä pitää muovipusseja tms. kädessä. Noh olihan siellä taas kuunneltu ohjeita, kun eräskin turisti yritti syöttää apinalle jotain tai jopa yritti silittää sitä...Toisella turistilla oli jotakin pikkumakeaa kädessä, ja todistimme aivan läheltä kun yksi apinoista hyppäsi turistin paitaa pitkin hänen olkapäilleen..pikkutyttö itki paniikissa...eräs apinoista alkoi olla aika aggressiivinen ja näytteli hampaitaan turisteille. En moiti, sillä välillä kun katsoi näitä meidän ihmis-apinoita, niin kyllä täytyi sanoa, että tyhmyys tiivistyi tuossa paikassa. Otin muutaman kuvan itsekin apinoista, mutta pian tuli kyllä vähän sellainen olo, että minkä takia me ihmiset ollaan täällä kuvaamassa (lue häiriköimässä) apinoita, jotka asuvat täällä.





Ubudin seutu oli kokonaisuudessaan hyvin kaunis, ja suotta sitä aluetta ei ole kehuttu. Sinne matkaan kyllä tämän oleskeluajan aikana kyllä vielä uudestaan.



Mitä tulee Sanurin seutuun, kävin samana viikonloppuna myös erään belgialaisen taiteilijan Le Mayeurin museossa. Kyseinen museo oli nähtävästi ollut myös taiteilijan ja hänen balilaisen vaimonsa koti, ja tiloissa oli paljon todella upeita maalauksia, joita Le Mayeur oli maalannut niin Afrikassa, Euroopassa kuin myös Aasiassa. Harmi vain, että ajan hammas oli purenut osittain jo joihinkin teoksiin, joten en tiedä minkälainen kunnossapito on käynnissä kyseisessä museossa.



Ja pelkäänpä, että blogistani taitaa tulla tekstipainoitteinen, sillä jostakin syystä ei kuvat tähän blogiin lataudu. Noh toivottavasti kuvaukseni on voinut jotenki auttaa lukijan mielikuvitusta avaamaan näitä kokemuksia ja maisemia. Mutta heti kun pystyn niin laitan kuviakin tänne!



Ja pahoittelut jos blogissani on kirjoitusvirheitä tms. sillä tää ainainen helle ja hikoilu taitaa vaikuttaa myös välillä blogin pitäjän aivotoimintaan. ;)




torstai 7. toukokuuta 2015

Balilaista ajokulttuuria..


7.5.2015

No niin nyt kun on ollut täällä vähän yli viikon, niin voi sanoa oppineensa jotakin paikallisesta ajokulttuurista..Täällä käytetään paljon ”tööttiä”, kun halutaan mennä eteenpäin nopeammin kuin edessä oleva ajaja, ja muutenkin skootterilla on pakko improvisoida kun puikkelehtii autojen seassa. Toisaalta tämä on helpompaa kuin Suomessa, jossa tarkasti seurataan sääntöjä. Täällä mennään miltä parhaaksi koetaan, ja vilkulla ilmoitetaan sitten mihin päin ollaan menossa. Silmät tarkkana ja kieli keskellä suuta, ja eikun menoksi!



Alussa oli hurjaa katsoa, kun jopa pikkulapset (siis ilman kypärää) istuivat vanhempiensa sylissä skootterin selässä. Mutta kaipa siihenkin tottuu, jos ei ole muuta menopeliä kuin skootteri. Se on kyllä hyvä juttu, että heti kadun toisella puolella on paikallinen gas station, josta saa nopeesti bensaa. Kadun toisessa päässä on myös pesula, jonne vein tänään pyykit. Hinnaksi tuli noin 2 euroa...eli ei todellakaan mikä paha hinta.



Tänään oli ihana kokemus mennä ekaa kertaa paikalliseen jooga-studioon. Kyseinen studio oli meren rannalla, kilpikonnan muotoisessa bambu-rakennuksessa. Oltiin kämppisten kanssa 1.5 tuntia kestävällä hathajooga-tunnilla, ja ei voi muuta sanoa kuin teki terää!! Hieno kokemus, ja olen varma, että tulen myös jatkossa jatkamaan joogailua jossakin muodossa, varsinkin tuossa ympäristössä.



Tällä viikolla oli myös tapaamisia paikallisten äitien kanssa projektin suunnittelun tiimoilta. Kiitän netin suomi-indonesia sanakirjaa, josta ollut tooosi iso apu kommunikaation välityksessä. Taidan käyttää kyseistä sanakirjaa myös tulevaisuudessa, sillä englannilla ei ihan kaikissa tilanteissa taida pärjätä. Olen kyllä tyytyväinen, että pääsen työskentelemään heidän kanssaan, ja näkemään sitä toisenlaista Balia mitä muuten on turisteille tarjolla yltäkyllin.


Välillä miettii tosiaan tätä turismia; rannoilla maataan, ajetaan vesiskootterilla, syödään ravintoloissa (täältä löytyy laidasta laitaan eri maiden ruokakulttuuria), ja muutenkin eletään ”omassa kuplassa”. Niinhän se on kun lomamatkalle mennään, niin päällimmäisenä ajatuksena on rentoutuminen. Täällä on myös paljon australialaisia turisteja; eräskin vanhempi pariskunta johon äskettäin törmäsimme paikallisessa night marketissa olivat käyneet Indonesiassa 35 vuotta! Saanut vähän sellaisen kuvan, että Bali varsinkin taitaa olla aussien oma ”kanariansaaret”. Samassa kaupungissa toiset elää perheensä kanssa yhdessä huoneessa, ja toiset elelevät hienossa sviitissä. Pistää taas kerran miettimään...




sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Taskulampon valossa vuoren huipulle


Kiipeilyä vuorella pimeässä



2.5.2015

Tänään on saanut jo aamupäivään mennessä paljonkin tehtyä, tuli tossa vaatimattomasti käveltyä Batur-vuorelle aamutuimaan (lähdettiin aamuyöstä 1-2 maissa vuokrabussilla pohjois-Balille Gunung Batur- vuoriseudulle. Itse vuori mihin kiipesimme, on tulivuori, jossa on kraaterialue. Ja itse kiipeäminen oli tosi raskasta sillä kyseessä on 1717 metrin korkeudesta! Ja sen kyllä tunsi nahoissaan. Kiipesimme aika rivakkaan tahtiin aamu 4:n maissa, ja välillä polku oli vaikeakulkuista ja kapeaa, sekä kun taskulampulla yritti katsoa eteensä, niin voi sanoa että haastetta löytyi. Myös hengästyminen oli omaa luokkaansa, ja jouduimme moneen otteeseen pysähtymään juomaan vettä. Mutta se mikä meitä odotti, oli henkeäsalpaavaa. Auringonnousua katselimme huikeissa maisemissa.




Tosi onnellinen, että pääsin kokemaan jotakin tällaista! Söimme aamupalan huipulla, ja kävimme myös vielä hieman alempana katsomassa pyhiä paikkoja, missä oli pyhää vettä, ja jonkinlaista höyryä nousi pohjalta :). Aamu 9:ään mennessä olimmekin jo alhaalla, vaikka myös alastulo oli oma hommansa, ja sai katsoa mihin astui.

Täytyy nostaa hattua paikalliselle oppaalle, joka melkein joka päivä nousee kyseiselle vuorelle, kyllä heikompaa hirvittäisi!
Ruuasta puheen ollen, olen kyllä kovasti tykästynyt täkäläiseen ruokaa, joka on halpaa kun käy mm. ostamassa night marketissa, missä myydään herkullisia ruokia kojusta.
3.5.2015 Kävimme tänään keskustassa ottamassa perinteisen balilaisen spa-hoidon. Oli kyllä ihanan virkistävää! Siinä hierottiin koko kroppa, jalkoineen sekä pää mukaan lukien. Tunnin spa-hoidon jälkeen katseli taas maailmaa toiselta kantilta, ja tuoksui ruusuvedeltä.



PS. Laitan myös sitten kuvia, kun saan sen puolen toimimaan tässä blogissa, ei nyt jostain syystä lataa tänne :/