Ajelua pikkuteillä, monkey business, ja hindulaisia temppeleitä

Viikonloppuna oli mukava nähdä muutakin kuin moottoriteitä, kun ajoin kämppiksen kyydissä pitkin maaseudun teitä. Olimme matkalla Ubudiin – tunnettuun, paikallisen käsityön ja taiteen keskukseen, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Sanurista. Skootterin selästä näki upeita maisemia ja vilauksen paikallisten elämästä. Tätä olinkin jo kaivannut, ainaisten länsimaalaisten turistien sijaan...

Menimme ennen Ubudia vierailemaan hindulaisessa temppelissä Tirta Empul, joka on niin sanotusti ”pyhän veden” lähde. Oli kyllä upean näköistä! Paikalliset kävivät siellä peseytymässä, ja oli vinhan näköistä seurata, kun keskisuuressa altaassa ihmiset jonottavat lähteille. Myöskin erinäiset hindu-jumalten patsaat olivat todella upeita ilmestyksiä. Ennen temppelialueelle menoa piti olla pukeutuneena sarongiin, mutta onneksi myös paikan päältä sai lainattua sen. Naisilla myös piti olla olkapäät peitettynä ja hiukset sidottuna, mutta välillä näki myös niitäkin länsimaalaisia jotka eivät joko olleet tietoisia tai eivät välittäneet kyseisistä säädöksistä.

Seuraavana vuorossa oli vierailu Gunung Kawin temppelialueella, joka koostui vanhoista kallioon kaiverretuista alttareista ja luolahuoneista. Kaikkein parasta oli kyllä kaunis jokilaakso ja riisiterassit, jotka ovat tärkeä osa balilaista maisemaa. Tuli jostakin syystä Indiana Jones- leffat mieleen, kun näki liaaneja roikkuvan puista..olisi tehnyt mieli ottaa ote niistä ja heittää itsensä jokeen!

Tirta Empulista ja Gunung Kawista ”laskeuduimme” alaspäin itse Ubudiin, josta olisi voinut kerralla ostaa muutamankin kaupan tyhjäksi käsitöitä ja muita taide-esineitä. Valitettavasti emme tällä kertaa ehtineet käymään itse markkina-alueella, jos kuulemma on todella paljon kaikkea mielenkiintoista. Ensi kerralla sitten!

Viimeisenä kierroksena teimme vierailuun Monkey Forestiin, joka nimensä mukaisesti kuhisi apinoita. Alueella oli tiukat ohjeet, ettei apinoita saisi syöttää, eikä pitää muovipusseja tms. kädessä. Noh olihan siellä taas kuunneltu ohjeita, kun eräskin turisti yritti syöttää apinalle jotain tai jopa yritti silittää sitä...Toisella turistilla oli jotakin pikkumakeaa kädessä, ja todistimme aivan läheltä kun yksi apinoista hyppäsi turistin paitaa pitkin hänen olkapäilleen..pikkutyttö itki paniikissa...eräs apinoista alkoi olla aika aggressiivinen ja näytteli hampaitaan turisteille. En moiti, sillä välillä kun katsoi näitä meidän ihmis-apinoita, niin kyllä täytyi sanoa, että tyhmyys tiivistyi tuossa paikassa. Otin muutaman kuvan itsekin apinoista, mutta pian tuli kyllä vähän sellainen olo, että minkä takia me ihmiset ollaan täällä kuvaamassa (lue häiriköimässä) apinoita, jotka asuvat täällä.

Ubudin seutu oli kokonaisuudessaan hyvin kaunis, ja suotta sitä aluetta ei ole kehuttu. Sinne matkaan kyllä tämän oleskeluajan aikana kyllä vielä uudestaan.

Mitä tulee Sanurin seutuun, kävin samana viikonloppuna myös erään belgialaisen taiteilijan Le Mayeurin museossa. Kyseinen museo oli nähtävästi ollut myös taiteilijan ja hänen balilaisen vaimonsa koti, ja tiloissa oli paljon todella upeita maalauksia, joita Le Mayeur oli maalannut niin Afrikassa, Euroopassa kuin myös Aasiassa. Harmi vain, että ajan hammas oli purenut osittain jo joihinkin teoksiin, joten en tiedä minkälainen kunnossapito on käynnissä kyseisessä museossa.

Ja pelkäänpä, että blogistani taitaa tulla tekstipainoitteinen, sillä jostakin syystä ei kuvat tähän blogiin lataudu. Noh toivottavasti kuvaukseni on voinut jotenki auttaa lukijan mielikuvitusta avaamaan näitä kokemuksia ja maisemia. Mutta heti kun pystyn niin laitan kuviakin tänne!

Ja pahoittelut jos blogissani on kirjoitusvirheitä tms. sillä tää ainainen helle ja hikoilu taitaa vaikuttaa myös välillä blogin pitäjän aivotoimintaan. ;)