Ramadania, rikkiä, ja kasvomaskeja

Tässä vierähti Jussin vietto muualla kuin Balilla. Nimittäin Juhannusviikonloppuna tuli käytyä viereisellä Jaavan saarella, jonne pääsee kätevästi Balilta lautalla (noin tunnin matka). Kun saavuttiin Jaavalle, tunsi heti miten erilainen Jaava on verrattuna Baliin. Me olimme Jaavan itäosassa (muun muassa Banyuwangi-nimisessä kaupungissa), jossa on muslimienemmistö, joten moskeijoita näkyi enemmän. Emme tajunneet matkaa suunniteltaessa, että Ramadan osui juuri tuohon ajankohtaan (kestää kuukauden), joka tarkoitti sitä, että myöskin suurin osa ravintoloista oli suljettu, ja ne muutamat jotka oli auki, olivat joko valot pois päältä tai ikkunat peitetty (tämä käytäntö nähtävästi viittaa siihen, ettei ravintoloiden toiminta häiritsisi Ramadania viettäviä). Onneksi meillä oli kuitenkin paikallinen autokuski, joka tiesi mistä paikoista saimme ruokaa :)

Ramadanin vietto kuului myös yöllä, sillä aamu kuuteen asti moskeijoista kuului kaiuttimista rukousääniä. Kaiken kaikkiaan oli mielenkiintoista kokea ja saada jonkinlainen käsitys muslimikulttuurista, johon itse en ole aikaisemmin kovinkaan paljon perehtynyt. Meidän autokuski oli muslimi, joten häneltä sai myös ensi käden tietoa muslimikulttuurista. Kyseinen kuski sanoi olevansa omien sanojensa mukaan sellainen comme ci comme ca (komsi komsaa) – muslimi, jolle maistuu myös possu ja joka juhlii Ramadania vain sen ekana ja viimeisenä päivänä. Eli tässäkään asiassa ei voi yleistää, että esimerkiksi kaikki muslimit ovat tietynlaisia tai käyttäytyvät tietyllä tavalla. Kun Jaavalla meillä oli muslimi-kuski, niin menomatkalla Balilta satamaan meillä oli taas hindu-kuski, joka matkan keskivaiheilla pysäytti auton ja meni hakemaan siunauksen (hänelle laitettiin riisiä otsaan) paikalliselta papilta/pyhältä mieheltä, joka myös ripotteli pyhää vettä meidän auton päälle. Joten saimme siis hindulaisen siunauksen matkallemme :)

Jaavalla kävimme myös Ijen-tulivuorella, jonne aamuvarhain nousimme ylös huipulle ( 3km:n matka). Huipulta oli kyllä taas niin komeat näkymät! Kävellessämme kohti huippua meidän piti laittaa kasvomaskit päähän, sillä ilma alkoi vahvasti tuoksua rikiltä (engl.sulphur) , jota paikalliset kaivostyöntekijät hakkaavat vuoresta. Oli uskomatonta nähdä miten miehet kantoivat 65-90 kilon painoisia sulphur-möhkäleitä selässään päivästä toiseen, ja ei niin isolla palkalla! Iso respekti heille, sillä kaiken lisäksi myös kyseinen työ ei voi olla vaikuttamatta heidän terveyteen (selkä, keuhkot). Suurin osa työläisistä ei käyttänyt mitään kasvojen suojina, joten ei ihme jos rikin hengittäminen vaikuttaa terveydentilaan :(( Meidän opas oli itse tehnyt kaivostyöläisen töitä noin viisi vuotta, mutta joutui sitten selän takia lopettamaan ne hommat..

Itse sulphur-palat näyttivät keltaisiksi värjätyiltä styrokseilta, ja niitä käytetään muun muassa kosmetiikassa ja lääkkeissä.

Kaiken kaikkiaan kraaterivuorella oli upeat näkymät, joten tuskainen kipuaminen huipulle oli sen arvoista :) Ainut vaan, etten lähteny kipuamaan alas katsomaan rikki-järveä, sillä sen verran vaaralliselta näytti alastulo joten päätin skipata sen kokemuksen. Kuulemma muutamia vuosia sitten eräs ranskalainen oli pudonnut ja kuollut siellä :(. En suoraan sanottuna ihmettele, kun katsoi alas kraaterin reunaa – ei mitään suojakaiteita ja irtokivet ovat hyvin petollisia!! :(

Jaavan saari jäi kyllä sillä tavalla mieleen, että haluan palata sinne joku päivä.

Tällä viikolla tuli myös kokeiltua polkupyöräilyä (piiitkästä aikaa!) Ubudin lähistöllä, ja oli taas mukava käyttää vaihteeksi bensa-vapaata pyörää. Maisemat olivat hienoja – riisipeltoja yms., joten mikäs siinä oli polkiessa ylä- ja alamäkiä. Kokeilin taannoin myös ensimmäistä kertaa koskenlaskua (16km pituinen pätkä) paikallisella joella, joka oli myös mahtava kokemus, jossa sai välillä nauraa ( törmäsimme kumiveneellä välillä kiviin ja välillä toisiin veneisiin), ja kirkua ( 4 metrin putous kumiveneellä), ja samaan aikaan ihastella huikeita maisemia. Täytyy kyllä sanoa, että tälle saarelle kannatti tulla!

Roskia, hämähäkkejä ja paratiisisaaria

5.6.2015

No niin on venähtäny pitkäksi sitten viime kirjoituksen. Kesäkuu lähteny käyntiin, ja samalla voi sanoa, että myös skootterin ajotaidot ovat kehittyneet sitten viimeisestä – mitä nyt kaaduin kaksi kertaa skootterilla omalla ”kotikadulla”. Onneksi ei tullut pahempia naarmuja, ja mitä kuullut muilta niin kaatuminen kuuluu asiaan, kun käyttää skootteria. Aluksi oli jännitettävää miten pärjään moottoritiellä kaikkien autojen ja rekkojen kanssa, mutta yllättävän hyvin on sujunu. Pitää vaan ajaa samaa vauhtia kuin muut ja olla silmät tarkkana liikenteessä.

Muita huomioita Balilaisesta kulttuurista:

Leijat: niitä näkyy joka puolella taivaalla. Ovat isoja ja hienon näköisiä. Ketewelin yhteisön lapsillakin näkee monesti leija kädessä. Täytyy myöntää, etten itse ole lapsena koskaan kokeillut leijan lennättämistä. Leijat ovat komean näköisiä, kun niitä on monta samaan aikaan taivaalla.

Eläimet: Kulkukoiria näkyy jokapuolella, ja varsinkin iltaisin kuulee niiden huutokuoroa. Viime yönä kuulin kuinka joku kadun koirista ulvoi täyttä kurkkua. Taisi olla täysikuu..Gekkoja näkee seinillä ja katoissa, ja ne ovat oikeastaan suloisen näköisiä sekä pitävät melkoista ääntä katossa :) Niin ja sitten niihin vähemmän ihaniin otuksiin..pariin otteeseen olen jo kohdannut kämmenen kokoisen hämähäkin, kerran kun olin menossa suihkuun ja olin ottamassa suihkuhanaa käteen niin eikös siinä kohden seinässä ollut hämähäkki. Voi sitä kiljumista..juu ei ole hämähäkit minun ystäviäni ei..

Uskonto: Suurin osa Balilaisista on hindulaisia, ja tuntuu että melkein joka päivä on jonkinlaista juhlapyhää. Välillä näkee valkoisiin pukeutuneita miehiä kulkueissa keskellä katua. Joka puolella näkee pieniä palmunlehdistä tehtyjä rasioita ”uhrilahjoja jumalille”. Kyseinen rasia pitää sisällään mm. kukkia ja sitten kun rasia on asetettu paikoilleen, suitsuke sytytetään ja sen päälle pirskotetaan pyhää vettä. Uhrilahjoja näkee ihan missä vaan: jalkakäytävällä, kodin ovilla, rannoilla, ravintoloissa, uima-altailla..you name it.

Roskat: Juu täälläkin näkee roskia poltettavan kaduilla :(. Mikä savu siitä leviää! Niin toisinaan on näkynyt kasa roskia rannoilla, jotka ovat huuhtouneet rannoille..muovipulloja jne...todella surullista, kun ihmiset heittävät roskat minne sattuu..

Viime viikonloppuna vierailtiin Gilin saarilla, Balin itäpuolella, lähellä Lombokia. Olimme 2 yötä Gili Meno-saarella, ja se oli kuin paratiisi! Rauhallinen saari, jossa ei ollut moottoripyöriä, ei autoja. Kiersimme saaren noin tunnissa hieman risaisilla polkupyörillä :D. Huomasin kuinka paljon ikävöinkään polkupyörällä ajamista – ei kulu bensaa, ei tule saastetta, ei tarvitse huolehtia autoilijoista etc. Kokeilin myös snorklaamista ekan kerran! Juu olihan se pieni seikkailu puikkelehtia aalloissa, jotka veivät meikäläistä 6-0 ees taas, sää muuttuikin sateisemmaksi melko pian, joten aallotkin muuttuivat pelottavammaksi kun sää synkkeni. Näin kuitenkin yhden isomman kalan pinnan alla ja korallia, joten jotain hyvää siinäkin. Pitää kokeilla seesteisimmillä vesillä joku toinen kerta..Vielä on kokeilematta koskenlasku, joka kuuluu myös niihin must-juttuihin joita haluan kokeilla täällä.

Ajelua pikkuteillä, monkey business, ja hindulaisia temppeleitä

Viikonloppuna oli mukava nähdä muutakin kuin moottoriteitä, kun ajoin kämppiksen kyydissä pitkin maaseudun teitä. Olimme matkalla Ubudiin – tunnettuun, paikallisen käsityön ja taiteen keskukseen, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Sanurista. Skootterin selästä näki upeita maisemia ja vilauksen paikallisten elämästä. Tätä olinkin jo kaivannut, ainaisten länsimaalaisten turistien sijaan...

Menimme ennen Ubudia vierailemaan hindulaisessa temppelissä Tirta Empul, joka on niin sanotusti ”pyhän veden” lähde. Oli kyllä upean näköistä! Paikalliset kävivät siellä peseytymässä, ja oli vinhan näköistä seurata, kun keskisuuressa altaassa ihmiset jonottavat lähteille. Myöskin erinäiset hindu-jumalten patsaat olivat todella upeita ilmestyksiä. Ennen temppelialueelle menoa piti olla pukeutuneena sarongiin, mutta onneksi myös paikan päältä sai lainattua sen. Naisilla myös piti olla olkapäät peitettynä ja hiukset sidottuna, mutta välillä näki myös niitäkin länsimaalaisia jotka eivät joko olleet tietoisia tai eivät välittäneet kyseisistä säädöksistä.

Seuraavana vuorossa oli vierailu Gunung Kawin temppelialueella, joka koostui vanhoista kallioon kaiverretuista alttareista ja luolahuoneista. Kaikkein parasta oli kyllä kaunis jokilaakso ja riisiterassit, jotka ovat tärkeä osa balilaista maisemaa. Tuli jostakin syystä Indiana Jones- leffat mieleen, kun näki liaaneja roikkuvan puista..olisi tehnyt mieli ottaa ote niistä ja heittää itsensä jokeen!

Tirta Empulista ja Gunung Kawista ”laskeuduimme” alaspäin itse Ubudiin, josta olisi voinut kerralla ostaa muutamankin kaupan tyhjäksi käsitöitä ja muita taide-esineitä. Valitettavasti emme tällä kertaa ehtineet käymään itse markkina-alueella, jos kuulemma on todella paljon kaikkea mielenkiintoista. Ensi kerralla sitten!

Viimeisenä kierroksena teimme vierailuun Monkey Forestiin, joka nimensä mukaisesti kuhisi apinoita. Alueella oli tiukat ohjeet, ettei apinoita saisi syöttää, eikä pitää muovipusseja tms. kädessä. Noh olihan siellä taas kuunneltu ohjeita, kun eräskin turisti yritti syöttää apinalle jotain tai jopa yritti silittää sitä...Toisella turistilla oli jotakin pikkumakeaa kädessä, ja todistimme aivan läheltä kun yksi apinoista hyppäsi turistin paitaa pitkin hänen olkapäilleen..pikkutyttö itki paniikissa...eräs apinoista alkoi olla aika aggressiivinen ja näytteli hampaitaan turisteille. En moiti, sillä välillä kun katsoi näitä meidän ihmis-apinoita, niin kyllä täytyi sanoa, että tyhmyys tiivistyi tuossa paikassa. Otin muutaman kuvan itsekin apinoista, mutta pian tuli kyllä vähän sellainen olo, että minkä takia me ihmiset ollaan täällä kuvaamassa (lue häiriköimässä) apinoita, jotka asuvat täällä.

Ubudin seutu oli kokonaisuudessaan hyvin kaunis, ja suotta sitä aluetta ei ole kehuttu. Sinne matkaan kyllä tämän oleskeluajan aikana kyllä vielä uudestaan.

Mitä tulee Sanurin seutuun, kävin samana viikonloppuna myös erään belgialaisen taiteilijan Le Mayeurin museossa. Kyseinen museo oli nähtävästi ollut myös taiteilijan ja hänen balilaisen vaimonsa koti, ja tiloissa oli paljon todella upeita maalauksia, joita Le Mayeur oli maalannut niin Afrikassa, Euroopassa kuin myös Aasiassa. Harmi vain, että ajan hammas oli purenut osittain jo joihinkin teoksiin, joten en tiedä minkälainen kunnossapito on käynnissä kyseisessä museossa.

Ja pelkäänpä, että blogistani taitaa tulla tekstipainoitteinen, sillä jostakin syystä ei kuvat tähän blogiin lataudu. Noh toivottavasti kuvaukseni on voinut jotenki auttaa lukijan mielikuvitusta avaamaan näitä kokemuksia ja maisemia. Mutta heti kun pystyn niin laitan kuviakin tänne!

Ja pahoittelut jos blogissani on kirjoitusvirheitä tms. sillä tää ainainen helle ja hikoilu taitaa vaikuttaa myös välillä blogin pitäjän aivotoimintaan. ;)

Balilaista ajokulttuuria..

7.5.2015

No niin nyt kun on ollut täällä vähän yli viikon, niin voi sanoa oppineensa jotakin paikallisesta ajokulttuurista..Täällä käytetään paljon ”tööttiä”, kun halutaan mennä eteenpäin nopeammin kuin edessä oleva ajaja, ja muutenkin skootterilla on pakko improvisoida kun puikkelehtii autojen seassa. Toisaalta tämä on helpompaa kuin Suomessa, jossa tarkasti seurataan sääntöjä. Täällä mennään miltä parhaaksi koetaan, ja vilkulla ilmoitetaan sitten mihin päin ollaan menossa. Silmät tarkkana ja kieli keskellä suuta, ja eikun menoksi!

Alussa oli hurjaa katsoa, kun jopa pikkulapset (siis ilman kypärää) istuivat vanhempiensa sylissä skootterin selässä. Mutta kaipa siihenkin tottuu, jos ei ole muuta menopeliä kuin skootteri. Se on kyllä hyvä juttu, että heti kadun toisella puolella on paikallinen gas station, josta saa nopeesti bensaa. Kadun toisessa päässä on myös pesula, jonne vein tänään pyykit. Hinnaksi tuli noin 2 euroa...eli ei todellakaan mikä paha hinta.

Tänään oli ihana kokemus mennä ekaa kertaa paikalliseen jooga-studioon. Kyseinen studio oli meren rannalla, kilpikonnan muotoisessa bambu-rakennuksessa. Oltiin kämppisten kanssa 1.5 tuntia kestävällä hathajooga-tunnilla, ja ei voi muuta sanoa kuin teki terää!! Hieno kokemus, ja olen varma, että tulen myös jatkossa jatkamaan joogailua jossakin muodossa, varsinkin tuossa ympäristössä.

Tällä viikolla oli myös tapaamisia paikallisten äitien kanssa projektin suunnittelun tiimoilta. Kiitän netin suomi-indonesia sanakirjaa, josta ollut tooosi iso apu kommunikaation välityksessä. Taidan käyttää kyseistä sanakirjaa myös tulevaisuudessa, sillä englannilla ei ihan kaikissa tilanteissa taida pärjätä. Olen kyllä tyytyväinen, että pääsen työskentelemään heidän kanssaan, ja näkemään sitä toisenlaista Balia mitä muuten on turisteille tarjolla yltäkyllin.

Välillä miettii tosiaan tätä turismia; rannoilla maataan, ajetaan vesiskootterilla, syödään ravintoloissa (täältä löytyy laidasta laitaan eri maiden ruokakulttuuria), ja muutenkin eletään ”omassa kuplassa”. Niinhän se on kun lomamatkalle mennään, niin päällimmäisenä ajatuksena on rentoutuminen. Täällä on myös paljon australialaisia turisteja; eräskin vanhempi pariskunta johon äskettäin törmäsimme paikallisessa night marketissa olivat käyneet Indonesiassa 35 vuotta! Saanut vähän sellaisen kuvan, että Bali varsinkin taitaa olla aussien oma ”kanariansaaret”. Samassa kaupungissa toiset elää perheensä kanssa yhdessä huoneessa, ja toiset elelevät hienossa sviitissä. Pistää taas kerran miettimään...

Taskulampon valossa vuoren huipulle

Kiipeilyä vuorella pimeässä

2.5.2015

Tänään on saanut jo aamupäivään mennessä paljonkin tehtyä, tuli tossa vaatimattomasti käveltyä Batur-vuorelle aamutuimaan (lähdettiin aamuyöstä 1-2 maissa vuokrabussilla pohjois-Balille Gunung Batur- vuoriseudulle. Itse vuori mihin kiipesimme, on tulivuori, jossa on kraaterialue. Ja itse kiipeäminen oli tosi raskasta sillä kyseessä on 1717 metrin korkeudesta! Ja sen kyllä tunsi nahoissaan. Kiipesimme aika rivakkaan tahtiin aamu 4:n maissa, ja välillä polku oli vaikeakulkuista ja kapeaa, sekä kun taskulampulla yritti katsoa eteensä, niin voi sanoa että haastetta löytyi. Myös hengästyminen oli omaa luokkaansa, ja jouduimme moneen otteeseen pysähtymään juomaan vettä. Mutta se mikä meitä odotti, oli henkeäsalpaavaa. Auringonnousua katselimme huikeissa maisemissa.

Tosi onnellinen, että pääsin kokemaan jotakin tällaista! Söimme aamupalan huipulla, ja kävimme myös vielä hieman alempana katsomassa pyhiä paikkoja, missä oli pyhää vettä, ja jonkinlaista höyryä nousi pohjalta :). Aamu 9:ään mennessä olimmekin jo alhaalla, vaikka myös alastulo oli oma hommansa, ja sai katsoa mihin astui.

Täytyy nostaa hattua paikalliselle oppaalle, joka melkein joka päivä nousee kyseiselle vuorelle, kyllä heikompaa hirvittäisi!

Ruuasta puheen ollen, olen kyllä kovasti tykästynyt täkäläiseen ruokaa, joka on halpaa kun käy mm. ostamassa night marketissa, missä myydään herkullisia ruokia kojusta.
3.5.2015 Kävimme tänään keskustassa ottamassa perinteisen balilaisen spa-hoidon. Oli kyllä ihanan virkistävää! Siinä hierottiin koko kroppa, jalkoineen sekä pää mukaan lukien. Tunnin spa-hoidon jälkeen katseli taas maailmaa toiselta kantilta, ja tuoksui ruusuvedeltä.

PS. Laitan myös sitten kuvia, kun saan sen puolen toimimaan tässä blogissa, ei nyt jostain syystä lataa tänne :/

Bali – ensikosketukset saareen

No niin nyt sitä ollaan täällä Balilla. Matka oli pitkä, raskas ja stressaava, mut se oli odotettavissa, kun kyse on matkanteosta maapallon toiselle puolelle. Läkähdyttävä kuumuus iski heti, kun astuin ulos lentokentältä. Pääsin alkuillasta Sanuriin, asuntooni, ja ylläni olleet matkavaatteet, jotka oli valittu pohjoisen ilmaston sekä lentokoneen kovan ilmastoinnin takia, olivat kyllä hmm hieman liikaa siinä vaiheessa. Noh pääsin kuitenki turvallisesti perille, ja kämppiksenikin tulivat alkuillasta myös kotiin, joten sain tarvittavaa apua. Kysymyksiä on aina paljon alkuvaiheessa, kun ei ole vielä hahmottanut kaikkea. Oli taas aika totutella ulkoa kuuluviin eläinten sekä liikenteen ääniin, ja onneksi tajusin ottaa korvatulpat mukaan!

Onneksi asunnossa on ilmastointi, joten tätä läkähdyttävää kuumuutta kestää silloin paremmin. Ja myös wifi-yhteys mikä on vaan parempi! Tänään kokeilin myös ekan kerran skootterilla ajoa lähikulmilla! Kivaa oli, kunhan vielä saa selkeämmän tuntuman ja hallitsee myös ajopelin tuolla isommilla kulmilla, niin uskon että meno siitä suttaantuu paremmin. Näin jo eilen auton kyydistä millaista menoa paikallinen liikenne tarjoaa, joten rohkea rokan syö – eli rohkeasti sekaan vaan!

Tänään pitäisi olla myös orientaatiopäivä, ja vierailu Ketewelissä jossa tulen tekemään vapaaehtoistyötä. Tarkoitus olisi myös lasten ohella työskennellä heidän äitien kanssa, jota odotan myös kovasti. Kuulemma äideistä vain yksi osaa aika hyvin englantia, joten nähtävästi pitää hieman opetella tätä kommunikaatiota indonesiaksi. Noh katotaan mitä tuleva tuo. Odotan kuitenkin innolla millainen paikka se on. Kunhan tässä saa nää ns. arkirutiinit kohdilleen ja tietää mistä ostaa mitäkin jne. niin varmasti myös tuntuma paikkaan ja kulttuuriinkin hahmottuu paremmin.

Suunta kohti Aasiaan

25.4.2015 Salam! ( Hei indonesiaksi)

Nyt alkaa lähtö häämöttää - nimittäin lähtö Indonesiaan. Tarkoitus olisi mennä työharjoitteluun vapaaehtoistyön merkeissä paikalliseen kylään, Balille. Matkavalmisteluita on tässä jo tehty tovi, mutta kovasti on vielä tekemistä, ja stressaamista..;). Tämä on eka kerta, kun matkustan all by myself valtameren toiselle puolelle, maahan jossa en ole aikaisemmin ollut. Mutta elämä on toisinaan haasteita ja  vaikeita tilanteita täynnä, jotka pitää vaan handlata jollakin tavoin, ja mennä eteenpäin..Nyt vaan tuli vahva tunne siitä, että pitää matkustaa Indonesiaan..

Pyrkimys olisi tässä blogissa kirjoittaa kokemuksista Balilla, ja samalla valaista myös paikallista kulttuuria itselle sekä lukijoille. Indonesia koostuu yli 17 000 saaresta, ja Bali on yksi maan tunnetuimmista saarista. Vaikka Bali on turisteja täynnä, minua kiinnostaa paikallinen kulttuuri ja ihmiset, joten myös työharjoittelun kautta (sekä vapaa-ajan matkustamisen myötä) olisi tarkoitus myös tutustua siihen autenttiseen balilaiseen kulttuuriin. Balilla enemmistö on hindulaisia, mutta nähtävästi balilainen hindulaisuus eroaa siitä ns. tyypillisestä hindulaisuudesta jonkin verran. Yksi Balin lempinimistä on Island of Gods - Jumalten saari, ja paikallisten uskomusten mukaan saarella elelee hyviä henkiä (oleskelevat vuoristoissa), ja pahoja henkiä (elävät metsissä ja autioilla rannoilla). Aion tuostakin kirjoittaa sitten enempi, kun olen itse paikan päällä ja paikallinen kulttuuri tapoineen ja uskomuksineen on tullut enempi tutuksi.

Lennän ma 27.4 Suomesta Milanon kautta Hong Kongiin, ja sieltä Denpasariin - Balin pääkaupunkiin. Koen sitten myös ekan kerran aikaerorasituksen, joten toivon ettei jet lagista tulisi niin pahat jälkioireet - peukut pystyyn. Bali on siis viisi tuntia Suomen aikaa edellä, joten jonkinlaista muutosta tulee meikäläisen elämänrytmiin..:)

Balin kartta:(http://www.orangesmile.com/travelguide/bali/high-resolution-maps.htm#0)

Tulen asumaan Sanurin alueella, kaakkois-Balilla, ja työharjoittelupaikka on Ketewelissä joka on hieman pohjoisempana. Niin, ja kulkupelinä on sitten skootteri, ja liikenne vasemmanpuoleista, joten haastetta on sitten kerrakseen!

Matka alkakoon!